2. toivepostaus - 011209 ♥

Tänään toteutan taas yhden teidän toivepostauksista  jonka aiheena nyt sitten olis minä ja Mikko ja meidän rakkaustarina (mua käskettiin tekeen lällypostaus meistä joten siksi toi sana "rakkaustarina"). Näin ystävänpäivän kunniaksi tämähän sopii aivan loistavasti! Ajattelin tällä kertaa kertoa melkeen kaiken alusta lähtien, miten tavattiin ja miten päädyttiin yhteen yms.
Kaikkihan siis alko Kauhajoen kasinolla alkusyksystä vuonna 2009, itse olin siis 16. Tässä pieni selitys niille jotka ei tiedä mikä on Kauhajoen kasino. Se on siis sellanen paikka, jossa kaikki alaikäset viettävät lauantai-iltaa ryypäten ja riehuten. Diskossa pojat (ja pieni osa tytöistä) kiertää diskolattialla rinkiä samaan suntaan bongaten "muijia" jotka epätoivosesti yrittävät tanssia perse rinkiin päin ja yrittää saada jonku pojan viereensä tanssimaan. No joo asiaan... Minä siis olen ollut yksi näistä epätoivosista tytöistä, kun joskus yritin saada mun eksää mustasukkaseksi kun se oli ns. pettänyt mua meidän tauon aikana ja päätin sitten kostaa ja nappasin sieltä edellämainitusta ringistä ihan randomina jonkun jätkän ja pussailin sen kanssa niin kauan että mun eksä varmasti näkee. No enhän mä kyseistä poikaa sen enempää kaivannut ja lähdin paikan päältä sitten vaan menemään.

Olin just muuttanu Kauhajoelle ja kaikki oli uutta. Hengailin tosi paljon yhden mun kaveripojan kanssa ja tämä minun ns. kasinopoika oli bongannu mut sitten kyliltä. Hetken päästä se näköjään oli löytänyt mut galleriasta koska se oli aina, joka ikinen päivä, mun vieraslistalla. Tottahan mä ihmettelin että kuka mua kyylää koko ajan, koska itse en edes muista minkä näkönen tämä poika oli enkä edes ajatellut koko asiaa enää sen illan jälkeen. Pian meidän koulussa oli avoimet ovet ja ykköset, eli me, jouduttiin oleen tuleville ryhmille oppaina. No tietenkin Kauhajoen ysiluokkalaiset tuli tutustumaan meidän kouluun ja Mikkohan oli sitten ollut aivan onnessa ku olin siellä oppaana ja Mikko varta vasten yritti päästä mun ryhmään ja niinhän se pääsi. Kyylättiin toisiamme koko ajan enkä vaan saanut silmiäni irti Mikosta (en siis vielä sillonkaan tiennyt että kyseessä oli se kasinopoika). Muistan ku istuttiin yhdessä luokassa kuuntelemassa jotain esitystä ja vilkasin Mikkoon päin ja meidän katseet kohtas kunnolla ekaa kertaa kuinka se sillon hymyili niin ihanasti ja voin kertoo, että mun vatsassa pyöri varmaan viismiljoonakuuskytviis perhosta!

Avoimien ovien jälkeen ajattelin, että en varmaan koskaan enää nää tuota ihmistä. Kun tulin kotiin ja avasin gallerian niin siellähän oli sitten tältä galleriakyylältä kommenttia, että "olit paska opas :DD". Siinä vaiheessa mun teki mieli mennä vetään takapihalle voltteja. No pari päivää me siellä galleriassa sitten puhuttiin kunnes siirryttiin meseen. Yhtenä iltana sain tekstiviestin oudosta numerosta, mutta tietenkin mä sitten arvasin, että se oli se ihme Mikko. Kerran Mikko tuli kaupassa vastaan ja yritti keksiä mun kanssa jotain puhuttavaa niin se päätti sitten kertoa kuinka oli voittanu jonku arvonnan siellä avoimissa ovissa. Olin itekki kyllä aivan onneni kukkuloilla enkä oikeen osannu sanoa siihen mitään. Voin vaan kuvitella kuinka tyhmän näkönen oon ollut...
Oltiin tunnettu varmaan joku kaks tai kolme viikkoo niin Mikko kysyy voiko hän tulla meille lämmittelemään ku sillä oli mopolla ajellessa tullut niin kylmä. Olin just tullu suihkusta ja sain semmosenkin paniikkikohtauksen enkä oo varmaan koskaan jännittänyt niin paljo ku sillon. Ei mennyt ku ehkä joku 15 minuuttia siitä ku olin luvannu, että se voi tulla niin se soittaa, että on nyt pihassa. Enhän mä sitä nähnyt missään, ku joku oli kusettanu sitä että missä mä asun. Ei se onneksi kaukana ollu ja lähdin kävelemään sitä vastaan ja sillon vasta jännittiki! Ihme kyllä en jotenki sitten ollutkaa enää niin lukossa ja juteltiin aivan ku oltais tunnettu kauan aikaan.

Hehkutin tätä mun ja Mikon tapaamista oikeesti kaikille eikä kukaan ees tienny kuka Mikko on ja kaikki oli aivan että mitä ihmettä nyt tapahtuu.
Ei menny montaa päivää niin Mikko tuli meille sitten uudestaan ja uudestaan. Kerran kun se tuli käymään me pussattiin ekan kerran joka oli ehkä noloin pusu ikinä. Mua jäi harmittamaan koska ei pussattu toista kertaa enää enkä tiennyt yhtään että tykkäskö se siitä vai ei mutta eipä se vissiin niin kamalaa voinut olla :) Siitä se meidän juttu sitten oikeestaan lähti ja alettiin ns. virallisesti seurustelemaan 1.12.2009. Niin ja tiedättekös, vasta sillon ku oltiin seurusteltu ehkä joku 4 kuukautta sain selville, että tämä mun mustasukkaiseksi-tekemis-poika on ollut Mikko! Minä joskus selitin Mikolle mitä mulle ja mun eksälle kävi ja selitin kuinka yritin tehdä sitä kasinolla mustasukkaseksi niin Mikko vaan totes että se oli se jonka kans mä pussailin ja että sen takia sen on mua bongaillu koska halus tietää kuka mä oon. En tiedä oliko se sitten vaan sattumaa vai että onko mulla oikeesti niin hyvä onni kun oon löytänyt tälläsen aarteen ♥

Yhdessä me tehdään oikeestaan vähä sitä sun tätä... Katotaan leffoja ja auringonlaskuja, valvotaan öisin puhuen miten maailma on syntyny ja mietitään onko unet elämää ja elämä unta, shoppaillaan, mökkeillään kesällä ja otetaan aurinkoo, ajellaan, hengaillaan kankulla (Mikon kaverilla), tapellaan eli siis painitaan, leikitään voimistelijoita ja Mikko heittelee mua ympäri pitäjää, nysvätään, selataan autoja, juorutaan ja puhutaan kaikesta muusta turhasta ja vähä vähemmän turhasta. Mikosta on oikeestaan tullut mun paras ystävä ja paljon enemmän kun se. Pystyn puhuun Mikon kans oikeesti ihan mistä vaan, ja kun sanon mistä vaan, mä myös tarkotan sitä.

Yksi ehkä parhaimmista asioista tässä on kans se, että Mikko tulee hyvin juttuun mun kavereiden ja perheen kanssa ja samoin myös toisinpäin. Viihdyn tosi hyvin Mikon luona koska sinne tuntee olevansa tervetullut ja Mikon vanhemmat on ihan huippuja. Mikolla on ehkä maailman ihanin koira Nella joka tuntuu jo melkeen ku omalta koiralta.

Mikon parhaita piirteitä on sen päättäväisyys, iloisuus, ystävällisyys ja no, oikeestaan kaikki. En keksi Mikossa oikeestaan muita huonoja puolia kun se, että se on melkeen aina myöhässä aikataulusta. Niin minähän olen tunnetusti sellanen joka suunnittelee kaiken etukäteen ja Mikko taas on sellanen että se elää minuutti kerrallaan. Toinen asia jossa ollaan nii erilaisia on se, että mä oon niin hälläväliä ihminen ja Mikko taas on todella pikkutarkka, ei nyt mikään perfektionisti mutta aika lähellä sitä jos vertaa muhun. Onhan se tietenkin hyvä jos ajattelee yhteistä tulevaisuutta, että joku sitten pitää meidän talosta hyvää huolta eikä kuluta rahoja samantien kun tili tulee ;)

Ollaan käyty Mikon kanssa tosi paljon yhdessä läpi. Mikko on oikeestaan ollut mun tuki ja turva aina, kun oon sitä tarvinnut. Vaikka mulla ois mikä, Mikko saa mut aina hymyilemään ja nauramaan. Joskus kun on tehny mieli karata kotoo ja oon hysteerisenä soittanut Mikolle, että sen pitää tulla pelastamaan mut, se on saanu mut rauhottumaan ja keräämään itteni. Rakastan Mikossa sitä koska se näyttää että se välittää musta ja se vaan yksinkertasesti tekee mut todella onnelliseksi ja elämä ilman sitä olis todella tyhjän tuntusta ja outoa. Vaikka riidellään usein eikä tämä suhde todellakaan ole pelkkää ruusuillatanssimista, rakastan tätä suhdetta yli kaiken ja Mikkoa vielä enemmän.
Parasta on se kun ei olla pitkään aikaan nähty eikä puhuttu puhelimessa kun sitten saa vihdoin kuulla sen äänen. Kesällä joudutaan oleen aika pitkiä aikoja erossa kesätöiden ja muiden menojen takia, mutta sitä jälleen näkemistä arvostaa sitten vaan niin paljon. En tiedä miten Mikolla on kestänyt selkä ku joka kerta oon hypänny sen kaulaan kiinni...
Toivon ja uskon että mulla ja Mikolla tulee oleen vielä monta ihanaa vuotta yhdessä edessä :)
Rakastan sua ♥
deestylistics - always and forever

juju - huuda


Ps. tää ei nyt yhtään kuulu tähän, mutta blogikirppiksellä on taas uusia tuotteita myynnissä! :)

♥: Ninni